Ripsienpidennykset sekä microblading ovat kasvattaneet suosiotaan näin korona-aikana, sillä maskien käytön myötä katseen merkitys on korostunut. Pyysimme Katjaa, joka elokuussa testasi Studio AK Kuokkalassa kasvivärjäystä ja kirjoitti siitä blogiimme, nyt testaamaan kyseiset palvelut. Lue tästä – ajoittain jopa hersyvä – tarina Katjan ripsienpidennys- ja microblading-kokemuksesta.

Kerroin edellisessä kasviväri-blogitekstissäni, kuinka sairastuin vakavaan työuupumukseen reilut kaksi vuotta sitten. Siinä rytäkässä minulta lähti paljon hiuksia ja ripsiä, eivätkä ripset ole enää kasvaneet takaisin. Tahdoin saada ripsiin lisää tuuheutta, mutta kuitenkin siten että ne olisivat mahdollisimman luonnolliset. En kaipaa sellaisia räpsyttimiä, että keskustelukumppanin etutukka pöllähtää, kun kerran räpäytän silmiä.

Omat harventuneet ripseni ovat nykyisin vaaleat ja aivan piikkisuorat. Siksi niitä on tarvinnut taivuttaa ja maalata, jotta ne edes erottaisi.

Tämä teksti onkin vaikeampaa kirjoittaa kuin hiusten osalta, koska näissä olin suurimmaksi osaksi silmät kiinni. Joten nytpä mennäänkin lähinnä tuntemusten pohjalta!

Omat ripset puhdistettiin ja sitten alettiin liimata ripsitupsuja yksitellen, vuoroin eri silmiin, jotta liima ehtisi välillä kuivua ja että näkisi niiden muotoutumisen paremmin. Minulle käytettiin 7, 8, 9 ja 10 mm pitkiä ripsiä, joiden kaarevuus oli C. Pidennyksiä liikuteltiin, jotta ripset eivät liimautuisi yhteen.

Tässä pidennysten laitossa kysyttiin asiakkaalta ainoastaan paikallaan pysymisen taitoa ja sitä, ettei ala kovin äänekkäästi kuorsata, mikäli sattuu torkahtamaan. Siinä pötkötellessäni en voinut kuin ihailla Kerstinin vakaita käsiä, kirurgitason tutinattomuutta! Loppujen lopuksi aika rentouttava kokemus. Teipit poistettiin ja sain nousta pystyyn. Peilistä kurkisteli tummat ja tuuheat ripset. Todella kauniit, mutta näyttivät oudolta omissa silmissä. Näkökentän ylälaidassa näkyi tumma kaari, joka alkuun hieman häiritsi, mutta johon tottui melko nopeasti. Autolla kotiin ajellessa huomasin, että niitä voi kätevästi käyttää myös aurinkolippana, kun hieman siristää silmiä.

Kerstin antoi minulle ripsiharjan ja neuvoi, että ripsiä kannattaa pestä ja harjata, jotta ne pysyisivät siisteinä pitkään. Pesuun kävisi mikä tahansa öljytön saippua, mutta AK:lla oli myös myytävänä erillinen ripsishampoo. Minä menin kotiin ja yritin tavata hyllyissäni valmiiksi olevista pesuainepurkeista, mitä ne sisältävät. Eipä antanut yksiselitteistä varmuutta Googlekaan, kun yritin selvittää ovatko putelissa mainitut hexylenet ja disodiumit sun muut, öljyjä. Totesin, että parempi hankkia tuote, joka varmasti sopii. Sitä varten ostin Kerstiniltä pienen pumppupullon Starryn Lash Shampoota. Käytän sitä ripsien pesuun joka toinen päivä, harjaan ripset päivittäin tai tarvittaessa.

Kerstin suositteli, että ensimmäinen ripsihuolto kannattaa tehdä jo kolmen viikon päästä, koska ei vielä tiedetä, kuinka hyvin ripset minulla pysyvät. Jatkossa voi huoltoväli olla neljäkin viikkoa, riippuen omien ripsien vaihtuvuudesta. Kuudentena päivänä pidennysten laiton jälkeen minulta on todistettavasti pudonnut vain kolme ripsitupsua eikä selkeitä aukkoja ripsissä vielä huomaa

Alkuun taas varmistettiin, että ollaan yhtä mieltä siitä mitä halutaan. Jälleen luonnollista, paksuutta lisää ainoastaan laitoihin, muuten myötäillen omaa kulmien mallia ja väri myös lähelle omaa väriä.

Sitten testattiinkin tämän akan vatsalihakset! Kerstin piirsi uusien kulmien ääriviivoja ensin makuulla, sitten noustiin välillä hoitopöydän reunalle istumaan ja tarkistettiin symmetrisyyttä myös pystyasennossa. Tässä oli apuna puhelimen sovellus, joka kertoi silmämääräistä tarkemmin, ovatko kulmat tasaiset. Sitten taas pötköteltiin, korjattiin viivoja ja noustiin taas pystyyn. Tätä toistettiin niin monta kertaa, että lopputulos oli varmasti hyvä. Kerstin sanoikin jo alussa, että enemmän aikaa menee ääriviivojen piirtämiseen kuin itse microbladingiin.

Ensimmäinen kierros, eli käytännössä ääriviivat, tehtiin ilman puudutusta, etteivät piirretyt viivat häviä. Tämä sattui jonkin verran ja silmistä valui vettä, mutta kipu ei kuitenkaan ollut aivan sietämätön. Kokemus tietenkin riippuu omasta kipukynnyksestäkin, itselläni on suhteellisen korkea kivun sietokyky.

Ennen kulmien sisäpuolien tekoa kulmiin levitettiin puudutusainetta. Sen jälkeen microblading tuntui lähinnä enää rapsuttelulta. Värin levittäminen kirveli hetken aikaa, mutta meni nopeasti ohitse. Lopuksi vielä muutama vatsalihasliike, hieman lisää viivoja ja sitten olikin valmista.

Kulmista tuli luonnolliset ja hyvin omiin kasvonpiirteisiin istuvat. Enää eivät ripsetkään pompanneet liikaa esiin, vaan nyt ne näyttivät sopivan minulle oikein hyvin, kun kulmatkin olivat tasaiset ja tummat. Olen todella tyytyväinen lopputulokseen! Väri oli melko tumma alkuun johtuen tekovaiheen runsaasta värin levittämisestä, mutta Kerstin kertoi, että väri kyllä vaalenee jonkin verran muutaman päivän jälkeen.

Jotta vältettäisiin rupien muodostuminen ja värin irtoaminen, kulmia käskettiin rasvaamaan säännöllisesti Bepanthenilla. Sitä minulla on säännöllisessä käytössä kotona valmiina, koska sehän on tunnetusti maailman parasta tököttiä!

Ahkerasti rasvaamalla olenkin välttänyt rupien syntymisen kokonaan. Rasvaaminen auttoi myös siihen, kun ensimmäisenä iltana kulmien kurtistaminen sattui kulmakarvoihin. Onneksi olin lomalla, koska töissä kurtistelu olisi ollut ajoittain välttämätöntä… Seuraavana päivänä ei rasvauksen aikana tuntuvaa pientä kirvelyäkään enää ollut.

Vahvistuskäynti varataan kuuden viikon päähän. Silloin lisätään tarpeen mukaan viivoja ja vahvistetaan nykyisten viivojen väriä. Jatkossa vahvistus tehdään noin vuoden välein. Saunaa ohjeistettiin välttämään viikon verran ja reilusti hikoiluttavaa liikuntaa pari päivää, jotta viillot ehtisivät parantua rauhassa. Olipa hyvä, etten ollut vielä(kään) ehtinyt aloittaa kuntosaliharrastusta!